Skidisti gourmeeta

Klassiset muropikkuleivät eri variaatioina herättää ainakin itsellä muistot ja mielikuvan perinteisiä herkkuja notkuvasta suomalaisesta juhlapöydästä. Alla olevat ohjeet pohjautuvat mummuni reseptivihkojen ohjeisiin. Herrasväen pikkuleivät 200g voita                                                    1dl sokeria 3dl vehnäjauhoja 1dl perunajauhoja/Maizenaa 1tl vaniljasokeria vadelmahilloa erittäin hienoa sokeria                                        Lusikkaleivät 200g voita 1,5dl sokeria 2tl vaniljasokeria 4,5dl vehnäjauhoja 1tl soodaa vadelmahilloa erittäin hienoa sokeria Hanna-tädin pikkuleivät 200g voita 2dl kermaa 3dl sokeria 1,5tl leivinjauhetta 5,5dl vehnäjauhoja 3dl perunajauhoja/maizenaa Kaneliässät 200g voita 2dl sokeria 2 munaa 2tl leivinjauhetta 5dl vehnäjauhoa 3tl kanelia 3rkl sokeria Murotaikinan valmistuksen perusperiaatteet Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää joukkoon munat. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe/so

Lihaton lokakuu meni onnistuneesti ohitse, mutta näin ennen joulua ja raskaita jouluruokia tekee mieli syödä vähän kevyemmin. Kevyempi ruoka ei tarkoita kuitenkaan, että ruoka olisi mautonta. Tämä pastaruoka saa syvän makunsa tomaatista, basilikasta sekä tietenkin valkosipulista. Lihaisan version tästä ruoasta saa paistamalla kylkeen esimerkiksi pekonia. Itse olisin halunnut käyttää Pancettaa, joka on pekonin kaltainen, useimmiten savustamaton lihavalmiste, mutta sitä ei tästä kaupungista löytynyt. Paikallinen palvaamo suositteli ja rohkaisi kokeilemaan savustettua kasleria pekonin sijaan ja se todellakin toimi! Munakoiso-tomaatti-pasta 1 munakoiso 1 punasipuli 3-4 tomaattia 3 valkosipulinkynttä tuoretta basilikaa parmesan-juustoa pastaa Paista munakoisot öljyssä kauniin väriksiksi ja siirrä ne pannulta syrjään hetkeksi. Kuullota punasipuli öljyssä läpikuultavaksi, älä ruskista. Lisää tomaatti, valkosipuli ja tuore basilika. Mausta suolalla ja pippurilla

Kokkiopintojen aloittaminen tänä syksynä ei ollut mikään hetken mielijohde, vaan ehkä enemmänkin salainen unelma, joka oli hautautunut "oikeiden" töiden alle. Eihän kukaan voisi tehdä työkseen sitä, mitä oikeasti rakastaa?                                                                                Otin riskin, irtisanouduin ja tässä sitä nyt ollaan, matkalla kohti ruokaunelmia. Kiinnostus ruokaa ja leivontaa kohtaan syntyi jo lapsuudessa, kiitos siitä rakkaan, jo edesmenneen mummuni.  Eikä se intohimo ole laantunut tähänkään päivään mennessä. Mietin pitkään blogille sellaista nimeä, joka kuvaisi omaa ajatusmaailmaani ruoan ja kokkailun suhteen. Elämässä ja arjessa pitää olla skidisti gourmeeta. Ei niinkään, että gourmee tarkottaisi tässä yhteydessä hienoja ja kalliita raaka-aineita vaan enemmänkin sitä miten ruoka saadaan näyttämään ja maistumaan hyvältä. Mummolan makumuistoihin liittyy hyvin vahvasti niinkin yksinkertainen ruoka kuin mannapuuro. Lisukkeena tarj

Pitkääkin pidempi marmeladiprojekti on tullut päätökseen.  Lopputulokseen, erityisesti ulkonäköön olen todella tyytyväinen ja koostumus on kettukarkkimainen, ei perinteinen hyllyvä marmeladi eli tältäkin osalta valmistus onnistui.  Maku on omasta mielestäni hieman liian omenainen, eikä pihlajanmarjan maku juurikaan maistu. Tätä varmaan voisi korjata lisäämällä viinihapon määrää tai vaihtoehtoisesti lisätä pihlajanmarjapyreen määrää ja vähentää omenasosetta.  E rityisen tärkeää on antaa marmeladien kuivua tarpeeksi kauan, jottei sokeri sula marmeladin pintaan ja tee koostumuksesta niljakasta. Tämä kokeiluerä kuivui leivinpaperin päällä neljä vuorokautta. Välillä kääntelin kuutioita, jotta kuivuminen olisi mahdollisimman tasaista.                          Näin viimeistelet marmeladit:  Leikkaa marmeladilevy kuutioiksi. Kuivata.  Sokeroi marmeladit erikoishienolla sokerilla. Marmeladit on toki mahdollista toteuttaa myös muistakin marjoista valmistetusta py